Kotiruokaa

En rakasta hellan ääressä seisomista. Jokapäiväinen ruoanlaitto on minulle välttämätön paha, josta täytyy vain jollain tavalla kunnialla selvitä. Olenkin yrittänyt kehitellä käyttööni kaikki mahdolliset kikat ja konstit, jotta arkiruoanlaitto veisi mahdollisimman vähän aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea ajattelemista. Vihaan kysymystä "Mitä tänään syödään?", ja kuitenkin kysymys on joka päivä ajankohtainen. En kuulu äiteihin jotka fiilistelee koko perheen voimin ruokakaupassa, vaan hoidan ruokaostokset mieluiten yksin, nopeasti ja suunnitelmallisesti, mahdollisimman harvoin.

Ruoka on ehkä yksi osa-alue jossa ihmisiä helpoimmin ja eniten syyllistetään. On hyvää ruokaa ja huonoa ruokaa, toiset ihmiset ovat tässä hyvinkin mustavalkoisia. Ihmiset vertailevat itseään toisiin ja kilpaillaan keskenään ruoanlaittoahkeruudessa ja ansaitaan arjen sankaruuspisteitä sitä mukaa mitä luomu-gourmet-trendi-lähiruokaa olemme perheillemme valmistaneet. Telkkarissa pyörii Äitien sota jossa ratsataan toisten äitien jääkaappeja. Vauvanruoka on vielä kilpailukategoria erikseen. Voin vain kysyä, mitä varten?

Oma kotiruokani ja ruoanlaittoni perustuu suurimmalta osalta siihen mihin olen kotona oppinut. Kotona on lämmin ruoka päivittäin ja sen lisäksi tarjolla on voileipiä, puuroa, lettuja, pannukakkua jne mitä nyt ikinä tulee valmistettua. Valmistan isomman määrän keittoja ja vuokaruokia, josta perheemme syö ainakin 2 päivää peräkkäin. Helpottaakseni elämääni olen laatinut neljän viikon ruokalistan jääkaapin seinälle, ja kun menen kauppaan voin ostaa koko viikon ruoka-aineet kotiin yhdellä kertaa. Viikon mittaan täydennän sitten ruokavarastoja maidolla, leikkeleillä ja leivällä. Olen huomannut että tämä on helppoa ja myös taloudellista. Kun pakollisiin ruokatarvikkeisiin menee kerralla paljon rahaa ja kantamukset ovat astronomiset, tulee ostettua vähemmän, tai ei ollenkaan "turhia" juttuja kaupasta. Oma ruokalistani on tietenkin sovitettu yhteen kouluruokalistan kanssa niin ettei koululaiselle tule kahta samaa ateriaa samana päivänä. Neljän viikon lista kiertää, ja kun kyllästymme vaihdan jonkun ruoan, tai teen kokonaan uuden ruokalistan. Olen ajatuksella koostanut listan monipuoliseksi niin että viikottain löytyy kala-annos, keitto-annos, pasta-annos, riisiannos, peruna-annos, makkara-annos ja kokoliha-annos. Näppärää. Noudattamalla tätä tiedän, että perheeni saa monipuolista ruokaa joka viikko vaikka ei juuri tietyllä viikolla tekisi mieli miettiä ruokaa pätkääkään. Ruoka on siis jo mietitty. 

Mitä ruokaa sitten syömme? Varmasti sitä mitä suurin osa lapsiperheistä tässä maassa. Syömme perinteisiä kotiruokia, kuten nakkikeittoa, kalapuikkoja, pinaattilättyjä, spagettia ja jauhelihakastiketta, broilerin fileesuikaleita, hernekeittoa jne.. En yritä olla mikään yli-ihminen tekemällä kaiken itse. Voin ilman huonoa omatuntoa ostaa pinattilätyt einestiskiltä. Sitä vastoin keitän itse hernesopan ihan vain koska se on minusta helppoa. Olen ihan varma ettei lapseni pilaannu siitä että he saavat kerran neljässä viikossa kotona kalapuikkoja ruoaksi. Ei ole maailmanloppu vaikka kotona paistetaan aina välillä uunimakkaran lisukkeksi ranskalaisia, ja ketsuppiakin saa käyttää. Valitsen kuitenkin kaupassa useimmiten täysjyvävaihtoehdon ja vähemmän makeutetun vaihtoehdon silloin kun se on mahdollista. Jauheliharuokamme on hirvenlihasta, koska hirveä löytyy pakastimesta. Vielä löytyy kotoa omia perunoita ja porkkanoita ja jauhot on tilan viljasta myös. Haaveena on kasvattaa omavaraisuutta, mutta en muuten suosi erikseen luomutuotteita tai lähiruokatuotteita. Tämä on varmasti kutannuskysymys, valitettavasti. 

Entäs vauvanruoka? Isabellan kohdalla olin saamaton ja hänelle tarjosin oikeastaan pelkkää kaupan vauvaruokaa. Ostin valmiina kaikki puuroista soseisiin. Tällä kertaa olen keittänyt vauvaruoat tähän mennessä itse, enkä pode minkäänlaista huonoa omatuntoa siitä etten tehnyt sitä 7 vuotta sitten. Nytkin kaapista löytyy kaupan soseita jos satun unohtaa ottaa vauvanruoan sulamaan tai jos vain yksinkertaisesti laiskottaa. En halua olla ehdoton, ja hyödynnän valmiita vaihtoehtoja silloin kun se minulle sopii. Näin elämä on paljon stressittömämpää.   

Pieni yrttitarha keittiönpöydällä. 




        




Vauvanruokatehdas. Porkkanaa, bataattia, palsternakkaa ja peruna









Lopputuloksena: Vaikka ruoanlaitto ei aina ole hauskaa, siitä voi eri keinoin selvitä ja vielä suhteellisen stressittömästi. Ihmiset noudattakoon omia ruokavalioita kuten haluavat ja niin ehdottomasti kuin haluavat mutta muiden ihmisten arvostelu asiassa ei ole sopivaa..