Kulttuuria ja ruokailua

Vihdoinkin, viime lauantaina koitti se päivä, jota ystäväni kanssa oltiin jo yli vuoden päivät suunniteltu, ja jota pimeän syksyn taas saapuessa, ollaan odotettu. Päivä, jolloin lähdemme kahdestaan katsomaan musikaali Mamma Mia! Svenskalle ja menemme kahdestaan ulos syömään. Ilman lapsia, kyllä. 

Musikaali täytti kyllä kaikki odotukset siitä huolimatta että odotukset alkoi olla melko korkealla, kun kaikki jotka olivat musikaalin nähneet hehkutti sen mahtavuutta. Lippuhinta oli myös sen verran suolainen, parketilla 91,50 eur, että toivoi totisesti saavansa rahoilleen vastinetta. Näyttelijät olivat erinomaisen taitavia ja suuri ilo oli nähdä Mia Hafrén Donnan roolissa. ABBA:n musiikki nyt puhui omasta puolestaan, aivan mahtavaa tykitystä läpi koko esityksen. 

Ei teatteria ilman skumppaa. Olimme etukäteen tilanneet itsellemme taukotarjoilut, rosee-skumppaa ja suklaakakkua. Tämä oli erityinen Mamma Mia!-suklaakakku, jossa oli paljon suklaata ja vähän minttua. NAM! Varaussysteemi oli todella kätevä. Tein varauksen muutaman päivän ennakkoon netissä, ja ennen esitystä kävin kahvilassa maksamassa, samalla vahvistaen tilauksen. Eli tauolla voimme kävellä suoraan varattuun pöytään ilman huolta jonoista tai maksuista. Täydellinen elämys. 

Teatterin jälkeen pohdimme sopivaa ruokailupaikkaa ja päädyimme valitsemaan Porvoon valikoimasta. Lopputuloksena päädyimme Taidetehtaan Bistro Sinne-ravintolaan, ihan siitä syystä että kumpikaan meistä ei ollut sielä vielä syönyt. Bistro Sinne:ssä menyy vaihtuu sesongeittain ja suuri osa ruoasta on lähiruokaa. Ravintola käyttää luomutuotteita. Ravintolasta löytyy myös puoti, josta voi ostaa lähiruoka- ja luomutuotteita. Päädyimme kummatkin valitsemaan ruokalistalta Menuu Porvoon, joka koostui kolmesta ruokalajista. Alkuruokana Savustettua sorsanrintaa, mantelia ja luomukananmunaa, pääruoaksi valittiin lihavaihtoehto eli Charolais -nautaa kahdella tavalla ja jälkiruoaksi oli Uuniomenajäädykettä, omenacrumblea ja kardemummajäätelöä. "Kylkiäisenä" oli luomuspelttileipää sekä Maalahden limppua.


Oikealla kuvattuna alkuruoka ja vasemmalla jälkiruoka. Pääruoka ehti mennä parempiin suihin ennen kuin tämä aloitteleva bloggaaja muisti että siitä voisi ottaa kuvan. Mitäpä kaikista annoksista sanoisi? Maut olivat erittäin hyvät ja kohdallaan. Kaikki ruoat olivat hyviä ja maut oli minusta hienostuneet. Ruoan esillepano oli myös kaunis ja ruoka oli helppo syödä. Yksi miinus minusta oli kuitenkin se että annokset olivat todella pieniä. Pääruoka oli melkeinpä alkuruoan kokoinen, ja kaikkia aineksia oli todella vähän lautasella. Valitettavaa, koska ruoka oli todella hyvää. En kuitenkaan ole ihan täysin varma menenkö Bistro Sinne:en syömään uudestaan, sillä jäi vähän "mäkkärin kautta kotiin"-fiilis. Suosittelen ravintolaa sellaiselle ihmiselle, joka haluaa maistella ja nauttia hienoista mauista ja tyylikkäästä esillepanosta, mutta nälkäisempi mies (tai nainen) kysyy varmasti vielä jälkiruoankin jälkeen missä itse ruoka viipyy. 

Punaviinistä täytyy mainita erikseen. Viini oli aivan erinomaisen hyvä, joka sopi minusta todella hyvin ruoan kanssa. Tässä viiniasiassa luotin tarjoilijan harkintaan, ja tällä kertaa se kannatti. Plussana vielä, ettei viini ollut erityisen kallista. Viini oli ranskalainen Cahors “le Combal”, Cosse Maisonneuve ja rypäle Malbec. 

Näissä fiiliksissä vierähtikin koko lauantai. Molemmat äidit tulivat illan jo pimetessä kotiin vähän väsyneinä, mutta onnellisina ja virkistyneinä. En voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeää on aina joskus irtautua kotiarjesta ja nauttia vähän luksusta, vaikka se kestäisi vain yhden päivän...