Neuloosi

Koko marraskuu kului näköjään ilman ainuttakaan bloggausta ja syy selviää jo heti otsikosta: neuloosi. Yhtäkkiä iski kamala tarve ottaa kutimet käteen ja alkaa neuloa. Tässä syksyn mittaan onkin syntynyt kaikenlaista. Neuletakki ja villahaalari Mathildalle, kaksi nukkea joista toinen jäi Isabellalle ja toinen lähti rakkaalle kummitytölle ja nyt viimeisimpänä kohta valmistuu ekat anelmasukat.

Villahaalari kokoa 80. Ohje Novita-lehdestä. Lankana 7 veljestä, Polka.

Neuletakki koko 68. Ohje Novita-lehdestä. Lankana Novitan Nalle.

Nuket, lankana Dale Falk villalanka. Ohje kirjasta "Sticka dockor med Arne och Carlos"

Valmistuva Anelmasukka. Ohje viimeisimmästä Novitan sukkalehdestä. Lankoina 7 veljestä: tummanharmaa vaaleanpunainen ja valkoinen

Liityin useampaan neulontaa koskevaan facebookryhmään katsomaan mitä ihmiset luo ja lopulta päädyin jäämään Neulonta-ryhmään. Siellä julkaistaan kaikenlaisia eri neuleita, ei vain sukkia ja lapasia. Villasukkaryhmässä oli paljon hienoja luomuksia, mutta sinne päivitettiin niin paljon että koko facebook tulvi sukkakuvia. Sukat ei myöskään ehkä ole se minun ykkösjuttu mitä neulon. Kun seuraa facebookryhmän julkaisuja, tulee koko ajan uusia ideoita ja inspiraatiota uusiin töihin. No eihän sitä paljon muuta sitten ehdi tehdä kuin neuloa. Valitettavasti (tai onneksi) on tuo Tokmanni vielä lähellä, josta saa nopeasti haettua ainakin Novitan peruslankoja. Porvoon TeeTee-shop on myös lähellä jos ihan fyysisesti haluaa tutustua lankoihin, huokaus!

Tällä hetkellä neulon ihan vain omaksi iloksi ja omiin tarpeisiin. Vaikka töitä onkin syntynyt aika tiuhaan tahtiin syksyn mittaan, en halua tehdä neulomisesta mitään pakkopullaa, enkä halua asettaa itselleni mitään aikatauluja ja dead line:ja. Neulominen on ja kuuluu jatkossakin olla rentoa ja HAUSKAA :)
 

Kotiruokaa

En rakasta hellan ääressä seisomista. Jokapäiväinen ruoanlaitto on minulle välttämätön paha, josta täytyy vain jollain tavalla kunnialla selvitä. Olenkin yrittänyt kehitellä käyttööni kaikki mahdolliset kikat ja konstit, jotta arkiruoanlaitto veisi mahdollisimman vähän aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea ajattelemista. Vihaan kysymystä "Mitä tänään syödään?", ja kuitenkin kysymys on joka päivä ajankohtainen. En kuulu äiteihin jotka fiilistelee koko perheen voimin ruokakaupassa, vaan hoidan ruokaostokset mieluiten yksin, nopeasti ja suunnitelmallisesti, mahdollisimman harvoin.

Ruoka on ehkä yksi osa-alue jossa ihmisiä helpoimmin ja eniten syyllistetään. On hyvää ruokaa ja huonoa ruokaa, toiset ihmiset ovat tässä hyvinkin mustavalkoisia. Ihmiset vertailevat itseään toisiin ja kilpaillaan keskenään ruoanlaittoahkeruudessa ja ansaitaan arjen sankaruuspisteitä sitä mukaa mitä luomu-gourmet-trendi-lähiruokaa olemme perheillemme valmistaneet. Telkkarissa pyörii Äitien sota jossa ratsataan toisten äitien jääkaappeja. Vauvanruoka on vielä kilpailukategoria erikseen. Voin vain kysyä, mitä varten?

Oma kotiruokani ja ruoanlaittoni perustuu suurimmalta osalta siihen mihin olen kotona oppinut. Kotona on lämmin ruoka päivittäin ja sen lisäksi tarjolla on voileipiä, puuroa, lettuja, pannukakkua jne mitä nyt ikinä tulee valmistettua. Valmistan isomman määrän keittoja ja vuokaruokia, josta perheemme syö ainakin 2 päivää peräkkäin. Helpottaakseni elämääni olen laatinut neljän viikon ruokalistan jääkaapin seinälle, ja kun menen kauppaan voin ostaa koko viikon ruoka-aineet kotiin yhdellä kertaa. Viikon mittaan täydennän sitten ruokavarastoja maidolla, leikkeleillä ja leivällä. Olen huomannut että tämä on helppoa ja myös taloudellista. Kun pakollisiin ruokatarvikkeisiin menee kerralla paljon rahaa ja kantamukset ovat astronomiset, tulee ostettua vähemmän, tai ei ollenkaan "turhia" juttuja kaupasta. Oma ruokalistani on tietenkin sovitettu yhteen kouluruokalistan kanssa niin ettei koululaiselle tule kahta samaa ateriaa samana päivänä. Neljän viikon lista kiertää, ja kun kyllästymme vaihdan jonkun ruoan, tai teen kokonaan uuden ruokalistan. Olen ajatuksella koostanut listan monipuoliseksi niin että viikottain löytyy kala-annos, keitto-annos, pasta-annos, riisiannos, peruna-annos, makkara-annos ja kokoliha-annos. Näppärää. Noudattamalla tätä tiedän, että perheeni saa monipuolista ruokaa joka viikko vaikka ei juuri tietyllä viikolla tekisi mieli miettiä ruokaa pätkääkään. Ruoka on siis jo mietitty. 

Mitä ruokaa sitten syömme? Varmasti sitä mitä suurin osa lapsiperheistä tässä maassa. Syömme perinteisiä kotiruokia, kuten nakkikeittoa, kalapuikkoja, pinaattilättyjä, spagettia ja jauhelihakastiketta, broilerin fileesuikaleita, hernekeittoa jne.. En yritä olla mikään yli-ihminen tekemällä kaiken itse. Voin ilman huonoa omatuntoa ostaa pinattilätyt einestiskiltä. Sitä vastoin keitän itse hernesopan ihan vain koska se on minusta helppoa. Olen ihan varma ettei lapseni pilaannu siitä että he saavat kerran neljässä viikossa kotona kalapuikkoja ruoaksi. Ei ole maailmanloppu vaikka kotona paistetaan aina välillä uunimakkaran lisukkeksi ranskalaisia, ja ketsuppiakin saa käyttää. Valitsen kuitenkin kaupassa useimmiten täysjyvävaihtoehdon ja vähemmän makeutetun vaihtoehdon silloin kun se on mahdollista. Jauheliharuokamme on hirvenlihasta, koska hirveä löytyy pakastimesta. Vielä löytyy kotoa omia perunoita ja porkkanoita ja jauhot on tilan viljasta myös. Haaveena on kasvattaa omavaraisuutta, mutta en muuten suosi erikseen luomutuotteita tai lähiruokatuotteita. Tämä on varmasti kutannuskysymys, valitettavasti. 

Entäs vauvanruoka? Isabellan kohdalla olin saamaton ja hänelle tarjosin oikeastaan pelkkää kaupan vauvaruokaa. Ostin valmiina kaikki puuroista soseisiin. Tällä kertaa olen keittänyt vauvaruoat tähän mennessä itse, enkä pode minkäänlaista huonoa omatuntoa siitä etten tehnyt sitä 7 vuotta sitten. Nytkin kaapista löytyy kaupan soseita jos satun unohtaa ottaa vauvanruoan sulamaan tai jos vain yksinkertaisesti laiskottaa. En halua olla ehdoton, ja hyödynnän valmiita vaihtoehtoja silloin kun se minulle sopii. Näin elämä on paljon stressittömämpää.   

Pieni yrttitarha keittiönpöydällä. 




        




Vauvanruokatehdas. Porkkanaa, bataattia, palsternakkaa ja peruna









Lopputuloksena: Vaikka ruoanlaitto ei aina ole hauskaa, siitä voi eri keinoin selvitä ja vielä suhteellisen stressittömästi. Ihmiset noudattakoon omia ruokavalioita kuten haluavat ja niin ehdottomasti kuin haluavat mutta muiden ihmisten arvostelu asiassa ei ole sopivaa..

Kulttuuria ja ruokailua

Vihdoinkin, viime lauantaina koitti se päivä, jota ystäväni kanssa oltiin jo yli vuoden päivät suunniteltu, ja jota pimeän syksyn taas saapuessa, ollaan odotettu. Päivä, jolloin lähdemme kahdestaan katsomaan musikaali Mamma Mia! Svenskalle ja menemme kahdestaan ulos syömään. Ilman lapsia, kyllä. 

Musikaali täytti kyllä kaikki odotukset siitä huolimatta että odotukset alkoi olla melko korkealla, kun kaikki jotka olivat musikaalin nähneet hehkutti sen mahtavuutta. Lippuhinta oli myös sen verran suolainen, parketilla 91,50 eur, että toivoi totisesti saavansa rahoilleen vastinetta. Näyttelijät olivat erinomaisen taitavia ja suuri ilo oli nähdä Mia Hafrén Donnan roolissa. ABBA:n musiikki nyt puhui omasta puolestaan, aivan mahtavaa tykitystä läpi koko esityksen. 

Ei teatteria ilman skumppaa. Olimme etukäteen tilanneet itsellemme taukotarjoilut, rosee-skumppaa ja suklaakakkua. Tämä oli erityinen Mamma Mia!-suklaakakku, jossa oli paljon suklaata ja vähän minttua. NAM! Varaussysteemi oli todella kätevä. Tein varauksen muutaman päivän ennakkoon netissä, ja ennen esitystä kävin kahvilassa maksamassa, samalla vahvistaen tilauksen. Eli tauolla voimme kävellä suoraan varattuun pöytään ilman huolta jonoista tai maksuista. Täydellinen elämys. 

Teatterin jälkeen pohdimme sopivaa ruokailupaikkaa ja päädyimme valitsemaan Porvoon valikoimasta. Lopputuloksena päädyimme Taidetehtaan Bistro Sinne-ravintolaan, ihan siitä syystä että kumpikaan meistä ei ollut sielä vielä syönyt. Bistro Sinne:ssä menyy vaihtuu sesongeittain ja suuri osa ruoasta on lähiruokaa. Ravintola käyttää luomutuotteita. Ravintolasta löytyy myös puoti, josta voi ostaa lähiruoka- ja luomutuotteita. Päädyimme kummatkin valitsemaan ruokalistalta Menuu Porvoon, joka koostui kolmesta ruokalajista. Alkuruokana Savustettua sorsanrintaa, mantelia ja luomukananmunaa, pääruoaksi valittiin lihavaihtoehto eli Charolais -nautaa kahdella tavalla ja jälkiruoaksi oli Uuniomenajäädykettä, omenacrumblea ja kardemummajäätelöä. "Kylkiäisenä" oli luomuspelttileipää sekä Maalahden limppua.


Oikealla kuvattuna alkuruoka ja vasemmalla jälkiruoka. Pääruoka ehti mennä parempiin suihin ennen kuin tämä aloitteleva bloggaaja muisti että siitä voisi ottaa kuvan. Mitäpä kaikista annoksista sanoisi? Maut olivat erittäin hyvät ja kohdallaan. Kaikki ruoat olivat hyviä ja maut oli minusta hienostuneet. Ruoan esillepano oli myös kaunis ja ruoka oli helppo syödä. Yksi miinus minusta oli kuitenkin se että annokset olivat todella pieniä. Pääruoka oli melkeinpä alkuruoan kokoinen, ja kaikkia aineksia oli todella vähän lautasella. Valitettavaa, koska ruoka oli todella hyvää. En kuitenkaan ole ihan täysin varma menenkö Bistro Sinne:en syömään uudestaan, sillä jäi vähän "mäkkärin kautta kotiin"-fiilis. Suosittelen ravintolaa sellaiselle ihmiselle, joka haluaa maistella ja nauttia hienoista mauista ja tyylikkäästä esillepanosta, mutta nälkäisempi mies (tai nainen) kysyy varmasti vielä jälkiruoankin jälkeen missä itse ruoka viipyy. 

Punaviinistä täytyy mainita erikseen. Viini oli aivan erinomaisen hyvä, joka sopi minusta todella hyvin ruoan kanssa. Tässä viiniasiassa luotin tarjoilijan harkintaan, ja tällä kertaa se kannatti. Plussana vielä, ettei viini ollut erityisen kallista. Viini oli ranskalainen Cahors “le Combal”, Cosse Maisonneuve ja rypäle Malbec. 

Näissä fiiliksissä vierähtikin koko lauantai. Molemmat äidit tulivat illan jo pimetessä kotiin vähän väsyneinä, mutta onnellisina ja virkistyneinä. En voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeää on aina joskus irtautua kotiarjesta ja nauttia vähän luksusta, vaikka se kestäisi vain yhden päivän... 

 

Hassuja kasvatuksia

Chili

Aloitin tämän chilin ksvattamisen jo keväällä 2014 asuessani Koskenkylässä. Taimi muutti kanssani ja talvehti sisällä keittiön ikkunalaudalla. Keväällä istutin chilin ulos kasvulaatikkoon aurinkoiselle seinälle. Vasta kesällä ymmärsin karsia chilistä ylimääräisiä oksia ja jätin siihen pelkästään varren ja kaksi latvaa. Ei kestänyt aikaakaan niin chiliä puki lukuiset kauniit valkoiset kukat ja kohta myöhemmin roikkui jo pieniä vihreitä hedelmiä. Hedelmät kasvoivat ja niitä tuli lähes joka kukkaan, mutta kun syksy tuli ja yöt alkoi olla viileitä, hedelmät oli yhä vihreitä. Kaivoin chilin ylös kasvulaatikosta ja istutin uudestaan ruukkuun. Toin kasvin taas sisälle keittiön ikkunalaudalle ja pikkuhiljaa hedelmät alkavat punertaa. Kohta meillä on ihan kypsiä punaisia isoja chilejä. 

Avokado

Aloitin toisenkin projektin. Yritän kasvattaa avokadon siemenestä avokadon taimia. Lukemani perusteella tämän pitäisi onnistua kohtalaisen helposti. Avokadonsiemenet lilluu nyt tukien varassa puoliksi vedessä, katsotaan tapahtuuko yhtään mitään vai onko lopputulos että kissat keksivät näistä oman leikin?     

Jääkaapin salaisuus

Onhan minulla vielä kolmaskin projekti menossa. Jääkaapissa on nektariinien siemeniä kylmäkäsittelyssä. Saavat olla siellä muutaman kuukauden ja sitten istutan. Jännää! 

Kissaelämää

Kissat ovat oikeastaan aina ollut osa minun perhettä ja elämää. Kotona maalla meillä oli aina kissa tai kaksi, jotta hiiret pysyivät loitolla. Aikaisemmassa liitossani kotona asui kaksi leikattua kollia, toinen tuli jo opiskeluaikoinani kaupunkikissaksi ja toinen sitten Isabellan synnyttyä. Nämä kaksi kaverusta, Taku ja Bill, jäivät eroni myötä kotiinsa kun minä muutin pois. Sinkkuvuodet elin ilman lemmikkiä ihan käytännön syistä. Reissailin paljon töiden perässä ja kissani olisi ollut taakkana kissavahdille. Joskus lähdin reissuun lyhyellä varoitusajalla, joten eläintenpito olisi ollut vaikeaa. 

Kissat palasi elämääni ja ajatuksiini syksyisinä iltoina kun makasin sohvalla ja hiirien rapina kuului välikatolta. Sanoin miehelleni että tähän taloon on saatava kissa, en kestä että hiiret pyörivät nurkissa. Talossa oli aikaisemmin ollut kissa, mutta hän oli lähtenyt omille teilleen. Sattuikin niin että tuttavalta löytyi kissanpentu, joka oli syntynyt syksyllä, tarkemmin noin syyskuun puolessa välissä. Nils muutti meille asumaan marraskuun lopussa. Hän  kasvoi talven meillä sisällä, ja pikkuhiljaa kevään koittaessa Nils alkoi ulkoilla. Heti ensimmäisen "virheen", jonka kissan suhteen tein, oli että hemmottelin hänet hyvällä kalliilla kissanruoalla. Mikään muu ruoka ei enää kelvannut. Toisaalta olen tyytyväinen että kissa syö laadukasta kissanruokaa, koska aikaisemmasta oli kokemusta kissan virtsakivistä ja sen hoitaminen ruokavaliolla vasta olikin kallista. Kissan virtsakivet, kun pääsääntöisesti johtuvat väärästä ruokavaliosta. 

Nils on nyt kasvanut reilun vuoden ikäiseksi nuoreksi aikuiseksi. Vuoden aikana hänet on leikattu ja rokotettu. Nils on oppinut erinomaiseksi saalistajaksi, eikä hiirien sipsuttelua kuulu välikatolta enää tänä syksynä. Nils metsästää öisin ja iltaisin. Aamulla Nils tulee sisälle nukkumaan ja hän nukkuukin iltapäivään saakka. Nilsillä on uskomaton luonne. Isabella saa käsitellä kissaa ja leikkiä hänen kanssaan ilman että hän hermostuu. Hän makaa myös Isabellan sylissä nukkumassa. Nils kohtasi kolme luolakoiraa tiellä, eikä pelännyt kiusata koiralaumaa, vaikka yksi koirista pinkoi kissan perään. Nils selvisi naarmuitta.

Suurimmat vaikeudet Nilsin kanssa on hänen aivan ihana, mutta vaativa turkki. Nils on pörröinen kaveri, ja kun hän seikkailee ulkona kosteassa, niin turkki takkuuntuu ihan mahdottomasti. Joudumme todennäköisesti nukuttamaan kissa eläinlääkärissä, jotta saamme ajettua takajalkojen takkukasat pois. Kotona olemme saaneet ajettua trimmerillä mahan alustan ja kaulan alueen takut. Toivon että Nilsin turkki muuttuu vähän karkeammaksi ja helppohoitoisemmaksi kun hän vanhenee.

                                                           Nils

Leppänen tuli meille vasta syyslomalla alle viikko sitten. Tarina alkaa sillä tavalla että reilu puoli vuotta sitten talven jälkeen suuri komea keltainen kissa ilmestyi anopin ja appiukon puuvajaan. Appiukko alkoi viedä kissalle makkaranpaloja ja vähän kissanruokaa ja kissa jäi pyörimään pihalle. Tutustuimme kissaan kesän mittaan, ja huomasimme että kissa on erittäin seurallinen ja ihmisystävällinen. Syksy koitti ja kissa pyöri edelleen pihalla vailla omistajaa. Kissan turkki oli hienossa kunnossa ja ikenet oli terveet ja minusta olisi ollut sääli jättää hieno kissa talveksi ulos. Lopputuloksena madotin kissan ja otin hänet meille sisälle. 

Otimme kissan sisälle syysloman aikana kun Isabella oli poissa kotoa. Ajattelimme että koti on silloin rauhallisempi. Leppänen oli kovin pelokas, ja kolme ensimmäistä päivää hän makasi vain kaapin ja seinän välissä. Illalla hän kuitenkin naukuu ja toivoo seuraa. Nyt vajaa viikko sen jälkeen kun Leppänen tuli meille, hän tulee illalla sohvalle mieluiten syliin nukkumaan, ja viime yönä nukkuivat jo Nilsin kanssa samalla sohvalla ihan yhteisymmärryksessä. Nils oli alkuun järkyttynyt siitä että olimme ottaneet toisen kissan sisälle ja ajoi Leppäsen nopeasi takaisin nurkkaan. 

Olen paljon miettinyt mikä Leppäsen historia oikein on. Emme ole oikein varmoja onko hän uros vai naaras, mutta vahvin veikkaus on että hän olisi leikattu uros. Hän on varmasti muutaman vuoden ikäinen jo, mutta ei kovin vanhakaan. Ulkonäöltään hän muistuttaa kovin paljon Maine Coon kissaa, hän on iso, yli 7kg, ja hän on kovin seurallinen ja "juttelee". Leppäsen pään muoto on myös hyvin paljon Maine Coon kissan kaltainen. Leppänen ei myöskään pyydä itseään ulos ollenkaan kuten Nils. Toisaalta hän on ollut ulkona viimeisen vuoden ainakin joten en ihmettele jos nyt viihtyy sisällä. En vain voi käsittää kuka olisi laskenut rotukissan ulos ja jättänyt sen ulos? Hän siis tuskin ainakaan on rekisteröity Maine Coon. 


Ensimmäisten päivien 
hiiviskelyä                                                     



                                          


 



  Leppänen                                                       

Uima-altaalta

Tyttäreni uintiharrastus alkoi pikkuhiljaa oikeastaan jo keväällä 2014, jolloin hän osallistui kahteen peräkkäiseen alkeisuimakouluun Loviisan palvelutalolla. Seuraavana talvena uintia harrastettiin hyvin satunnaisesti, ehkä ei käyty uimassa kertaakaan, mutta keväällä 2015 Isabella pääsi taas mukaan Loviisan kaupungin järjestämään uimakouluun. Oli hienoa nähdä miten lapsi innostui niin paljon viikottaisesta uimaharrastuksesta, kun häntä muuten on ollut vaikea motivoida liikunnallisten harrastusten pariin. Samalla huomasin että uimakoulun taso oli jo Isabellalle siinä vaiheessa liian helppo. Keväällä 2015 katselin jo Porvoon uimareiden eri ryhmiä, mutta asia jäi silloin siihen.

Nyt syksyllä kävin taas katsomassa Porvoon uimareiden nettisivuja, ja heti etusivulla he mainostivat että ryhmissä on tilaa. Soitin valmentajalle ja sovimme että Isabella saa mennä kokeilemaan uimista ryhmässä. Minua jännitti, koska treenit ovat pitkässä altaassa, eikä Isabella ole vielä kovin varma uimari. Pelkäsin että tuotan tytölle pettymyksen, jos valmentaja onkin sitä mieltä ettei uintitaito vielä ole riittävä. Molempien iloksemme valmentaja kuitenkin toivotti Isabellan tervetulleeksi ryhmään ja nyt uintia on säännöllisesti joka lauantai. Kolmen uintitreenin jälkeen Isabellan uintitaito on kehittynyt silmiinpistävästi ja uintipäivä on Isabellan viikon kohokohta. 

Kälyni innostuksesta aloin sitten itsekin innostua uimisesta alkusyksystä ja ilmoitin itseni uinnin tekniikkakurssille. Kurssit olivat kahtena arki-iltana, toisella viikolla uitiin kaksi iltaa rintauintia ja toisella viikolla kaksi iltaa vapaa-uintia. Jos joku miettii osallistumista näihin Porvoon aikuisten tekniikkailtoihin niin voin suositella! Tekniikka käytiin minusta hyvin läpi ja esimerkit näytettiin sekä maalla että vedessä. Harjoitustoistoja oli paljon ja erilaisia harjoituksia monipuolisesti. Paras asia koko kurssista oli henkilökohtainen arviointi ja palaute omasta uimisesta. 

Heti kurssien päätyttyä seuraavana lauantaina päätin kokeilla oppimiani asioita käytännössä. 10 metrin hyppyaltaan sijaan edessä oli 25m rata ja tunti aikaa uida. Aikaisemmin uin pelkkää rintauintia omalla huonolla tekniikalla, ja tunnin jälkeen paikat oli aika jumissa, etenkin niskat. Nyt päätin että uin vuorotellen 100m rintauintia ja 100m vapaa-uintia. Tällä taktiikalla uinkin 1000m ihan hujauksessa verrattuna aikaisempaan, aikaa kului 30min, joka on todella vähän minun tasoiselle uimarille. Sitten vauhti alkoi hiipua ja altaassa alkoi olla useampi uimari, joita täytyi välillä odotella ja lopulta sain uitua 1500m 55min. Tekniikan merkitystä ei voi korostaa liikaa. 1500m tuntui kevyeltä kun vaihtelin uintityyliä, ja yritin pitää tekniikan hyvänä ja uintitahdin rauhallisena. Hyvät uimalasit ovat myös aivan ehdoton hankinta, jos aikoo uida säännöllisesti ja hyvällä tekniikalla. 

Uintiharjoituksemme jatkuu aina lauantaisin ainakin kevääseen saakka. Olemme Isabellan kanssa löytäneet jotain yhteistä kivaa tekemistä ja uinnin jälkeen on kiva istua hetken saunan lauteilla ja jutella.   

Puutarhajuttuja...

Eilinen iltapäivä vierähti pihasiivouksen merkeissä ja samalla tuli pakastuneet Dahliat nostettua "talviunille". Samalla sain innostusta kirjoittaa jotain piha- ja puutarhasuunnitelmistani. 

Muutin nykyiseen kotiini reilu vuosi sitten ja puutarhahommia olen alkanut tekemään pihassa vasta viime keväänä. Raskaus hidasti ja hankaloitti puutarhan perustamista melkoisesti, joten tilasin keväällä valmispenkin Viherpeukaloilta, jotta pihassa olisi loppukesästä edes jotain muuta kuin apilaa, rikkaa ja heinää. Istutukset onnistuivat hyvin ja kaikki kasvit lähtivät kasvuun, suurin osa kasveista ehti jo kukkiakin. Kukat ovat ns. perhosperennoja, ja sainkin nauttia perhosista loppukesästä. Nopeasti laskin tavanneeni ainakin 5 eri perhoslajia. Toivon mukaan tulevaisuudessa saan tavata vielä enemmän eri perhoslajeja, kunhan kasvit kasvavat ja kukkivat vielä komeammin. Loppukesästä olen kaivanut ja täyttänyt useamman uuden kukkapenkin ja niihin olen istuttanut suuren valikoiman erilaisia perennoja, ison määrän erilaisia tulppaanin sipuleja, erilaisten liljojen sipuleja, kärhön, kaksi puupionia ja maanpeittoperennoja. 

Puutarhani ei noudata mitään tiettyä tyyliä eikä mitään tiettyä järjestystä. Tässä vaiheessa vähällä kokemuksellani koko harrastus on enemmänkin "trial and error"-pohjalla. Istutan kaikenlaista ja katson mikä menestyy ja missä. Siirtelen ja uudelleenjärjestän sitten pikkuhiljaa. Suosin perennoja ja monivuotisia sipulikasveja. Kärsivällisyyteni ei tahdo riittää kasvattamaan kesäkukkia uudestaan vuodesta toiseen. Ainakin nyt tuntuu siltä. Meillä ei myöskään ole juurikaan tilaa sisällä esikasvatukselle keväällä. Suurimmat toiveet ja odotukset ensi vuonna kohdistuvat istuttamiini puuliljan sipuleihin ja puupionien kasvuun. TOIVON että nämä lähtisivät kasvuun ja kukkisivat. Olen istuttanut paljon perennoja, joista en tiedä vielä paljoakaan, edes kunnolla ulkonäköä, ja näiden kasvun seuraaminen ja sitä mukaan siirtely ja järjestely tulee olemaan mielenkiintoista. Jonkun verran olen hankkinut kirjallisuutta ja oppaita koska suurin osa kasvien nimistä ei sano minulle vielä yhtään mitään. Pikkuhiljaa alan tunnistamaan muutakin kuin särkyneen sydämen ja syysmaksaruohon. Puutarha vaatii ajan lisäksi myös aika paljon rahaa. Olen kantanut kotiin säkkikaupalla multaa auton takakontissa kesää pitkin ja kaikki on "hävitetty". 500 l multaa saa helposti levitettyä alle puolessa tunnissa kun oikein ryhtyy hommiin. Tarkoitus onkin ensi vuodeksi tilata iso kuorma-autokuormallinen kerralla. Suuri osa kasveista ovat myös arvokkaita, sipulit varsinkin. Perennat ovat siitä mukavia, että niitä löytyy tuttavien pihoista, on vanhoja lajeja ja uudempia lajeja/risteytyksiä ja niistä voi usein jakaa. Pensaat, puut, sipulit ja herkimmät perennat täytyy sitten hankkia ja helposti huomaa taas että rahaa on kulunut kolminumeroisia lukuja vaikka ajatteli vain "jotain pientä".  

Hyötypuutarhasta jotain..

Tänä kesänä meillä oli pellolla pieni kasvimaa, jossa kasvoi herneitä, eri sipuleja, salaattia, tilliä, avomaankurkkua ja porkkanaa. Sen lisäksi oli jonkun verran perunaa. Vuosi oli varsinainen katastrofi. Kaikki sipulit kuolivat sipulikärpäsen iskuun ja perunoihinkin tuli joku tauti koska sato oli pieni ja huonoja perunoja oli todella paljon. Kesä oli tietysti myös hyvin vetinen ja kolea joka varmasti edesauttoi tauteja. Hernesato saatiin ja porkkanaa myös. Avomaankurkusta ei tullut koleuden vuoksi mitään ja tilli kylvettiin liian myöhään. Salaattia syödään vieläkin koska nostin loput ruukkuun ja pistin ikkunalaudalle keittiöön kasvamaan. 

Eli mitä tästä opin? Ainakin että harson käyttö on tuholaisia ajatellen aika ehdoton juttu. Harso pitää myös jonkun verran lämpöä keväällä ja hallan riski pienenee. Toiseksi olen miettinyt että jatkaisin hyötykasvien viljelyä lavoissa, jolloin viljelyksiä olisi helpompi kontrolloida. Olen tehnyt alustavat suunnitelmat neljästä lavasta, joissa sitten voisin kierrättää kasveja sopivan viljelykierron mukaan. Olen suunnitellut perustavani lavat kasvihuoneen yhteyteen, niin että tästä alueesta tulisi oikea hyötypuutarhakeskittymä. Läheisyyteen on tarkoitus istuttaa vadelmaa ja myös muita marjapensaita. Vadelman lisäksi haluan kasvattaa ainakin mustaviinimarjaa, pensasmustikkaa ja ehkä karviaista. Mansikkamaa on myös suunnitelmissa.   

Tässäpä näitä suunnitelmia ja unelmia riittää varmasti kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Onneksi puutarha ei ole koskaan valmis...    

Täältä tullaan...

Pitkän pohdinnan jälkeen päätän aloittaa oman blogin. Olen jo jonkun aikaa harkinnut blogin perustamista, ja nyt aika lienee kypsä. Ollessani ensimmäistä kertaa äitiyslomalla aloitin Facebookin käytön, ja nyt toisella kerralla aloitan bloggaamisen. Katsotaan kauanko kestää ennen kuin unohdan koko blogini olemassaolon :) Muistuttakaa minua sitten ;) 

Mitähän minun blogistani sitten mahdollisesti saa tulevaisuudessa lukea? Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi kaksi tytärtä ja kissa. Eli ainakin lapsiperheen ja äidin iloja ja suruja tulen jakamaan. Kissa-aiheet voivat myös olla ajankohtaisia, vaikka tuo meidän Nils (1v) harvoin enää tekee mitään erityisen jännittävää. Harrastuksiini kuuluu käsityöt; erityisesti ristipistotyöt ja neulominen. Näistä varmasti tulee kuvia siinä vaiheessa kun joku työ etenee tai peräti valmistuu. 

Ja sitten se puutarha.. Puutarha on intohimoni, ja olen panostanut siihen sekä aikaa että rahaa. Rakastan kukkapenkkejäni ja eri kasvejani, joten tämä aihe tulee olemaan aina ajankohtainen. Harrastan myös hyötykasvien viljelyä. Maistiaisina tulevasta ovat esimerkiksi kasvihuoneeni pystytysprojekti, bataatin esikasvatus, chilien kypsymisen seuraaminen ja paljon muuta... 

                                                 Dahlia, viime hetkinä ennen 
                                                 yöpakkasia.

Isabella (tytär 7v) aloitti tänä syksynä uintiharrastuksen ja minä päätin sitten aloittaa uimisen siinä samassa. Olen nyt käynyt rintauinnin tekniikkakurssin ja vapaa-uinnin kurssi on parhaillaan menossa. Uintiaiheisia bloggauksia ja uutisia altaalta luvassa siis. Muutenkin yritän ainakin satunnaisen säännöllisesti harrastaa liikuntaa ja jotain tulevaisuudentavoitteita ja haasteita on mielessä. Se surullisen kuuluisia ikuinen elämäntaparemonttikin on ehkä myös käynnissä..katsotaan mitä tulee..

Mathilda (tytär 3kk) on talon vauva ja hän viihdyttää meitä kaikkia vauvamaisilla tempuillaan. Milloin isä on pulassa kakkavaipan kanssa, milloin hän hurmaa sydämemme naurullaan. Kaikenlaista vauvahöpötystä luvassa ihan vauvan kasvusta, kehityksestä, ruoista, tarvikkeista, jne. 

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä opiskelu. Helsingin yliopistolla roikkuu puolivalmis fiosofian maisterintutkinto odottamassa että leikkiin aikanaan ryhtynyt (siis minä) saisi tutkinnon suoritettua. Opiskelen kemian laitoksella polymeerikemiaa ja analyyttistä kemiaa. Ensi keväällä olisi pikkuhiljaa tarkoitus aktivoitua ja jatkaa tätä projektia..

Tässäpä taitaa jo olla esittelyä ihan tarpeeksi. Loput selviää seuraamalla ja lukemalla. Tervetuloa jakamaan onnistumiset ja epäonnistumiset sekä arjen ja juhlan minun kanssani!