Kissat palasi elämääni ja ajatuksiini syksyisinä iltoina kun makasin sohvalla ja hiirien rapina kuului välikatolta. Sanoin miehelleni että tähän taloon on saatava kissa, en kestä että hiiret pyörivät nurkissa. Talossa oli aikaisemmin ollut kissa, mutta hän oli lähtenyt omille teilleen. Sattuikin niin että tuttavalta löytyi kissanpentu, joka oli syntynyt syksyllä, tarkemmin noin syyskuun puolessa välissä. Nils muutti meille asumaan marraskuun lopussa. Hän kasvoi talven meillä sisällä, ja pikkuhiljaa kevään koittaessa Nils alkoi ulkoilla. Heti ensimmäisen "virheen", jonka kissan suhteen tein, oli että hemmottelin hänet hyvällä kalliilla kissanruoalla. Mikään muu ruoka ei enää kelvannut. Toisaalta olen tyytyväinen että kissa syö laadukasta kissanruokaa, koska aikaisemmasta oli kokemusta kissan virtsakivistä ja sen hoitaminen ruokavaliolla vasta olikin kallista. Kissan virtsakivet, kun pääsääntöisesti johtuvat väärästä ruokavaliosta.
Nils on nyt kasvanut reilun vuoden ikäiseksi nuoreksi aikuiseksi. Vuoden aikana hänet on leikattu ja rokotettu. Nils on oppinut erinomaiseksi saalistajaksi, eikä hiirien sipsuttelua kuulu välikatolta enää tänä syksynä. Nils metsästää öisin ja iltaisin. Aamulla Nils tulee sisälle nukkumaan ja hän nukkuukin iltapäivään saakka. Nilsillä on uskomaton luonne. Isabella saa käsitellä kissaa ja leikkiä hänen kanssaan ilman että hän hermostuu. Hän makaa myös Isabellan sylissä nukkumassa. Nils kohtasi kolme luolakoiraa tiellä, eikä pelännyt kiusata koiralaumaa, vaikka yksi koirista pinkoi kissan perään. Nils selvisi naarmuitta.
Suurimmat vaikeudet Nilsin kanssa on hänen aivan ihana, mutta vaativa turkki. Nils on pörröinen kaveri, ja kun hän seikkailee ulkona kosteassa, niin turkki takkuuntuu ihan mahdottomasti. Joudumme todennäköisesti nukuttamaan kissa eläinlääkärissä, jotta saamme ajettua takajalkojen takkukasat pois. Kotona olemme saaneet ajettua trimmerillä mahan alustan ja kaulan alueen takut. Toivon että Nilsin turkki muuttuu vähän karkeammaksi ja helppohoitoisemmaksi kun hän vanhenee.
Leppänen tuli meille vasta syyslomalla alle viikko sitten. Tarina alkaa sillä tavalla että reilu puoli vuotta sitten talven jälkeen suuri komea keltainen kissa ilmestyi anopin ja appiukon puuvajaan. Appiukko alkoi viedä kissalle makkaranpaloja ja vähän kissanruokaa ja kissa jäi pyörimään pihalle. Tutustuimme kissaan kesän mittaan, ja huomasimme että kissa on erittäin seurallinen ja ihmisystävällinen. Syksy koitti ja kissa pyöri edelleen pihalla vailla omistajaa. Kissan turkki oli hienossa kunnossa ja ikenet oli terveet ja minusta olisi ollut sääli jättää hieno kissa talveksi ulos. Lopputuloksena madotin kissan ja otin hänet meille sisälle.
Otimme kissan sisälle syysloman aikana kun Isabella oli poissa kotoa. Ajattelimme että koti on silloin rauhallisempi. Leppänen oli kovin pelokas, ja kolme ensimmäistä päivää hän makasi vain kaapin ja seinän välissä. Illalla hän kuitenkin naukuu ja toivoo seuraa. Nyt vajaa viikko sen jälkeen kun Leppänen tuli meille, hän tulee illalla sohvalle mieluiten syliin nukkumaan, ja viime yönä nukkuivat jo Nilsin kanssa samalla sohvalla ihan yhteisymmärryksessä. Nils oli alkuun järkyttynyt siitä että olimme ottaneet toisen kissan sisälle ja ajoi Leppäsen nopeasi takaisin nurkkaan.
Olen paljon miettinyt mikä Leppäsen historia oikein on. Emme ole oikein varmoja onko hän uros vai naaras, mutta vahvin veikkaus on että hän olisi leikattu uros. Hän on varmasti muutaman vuoden ikäinen jo, mutta ei kovin vanhakaan. Ulkonäöltään hän muistuttaa kovin paljon Maine Coon kissaa, hän on iso, yli 7kg, ja hän on kovin seurallinen ja "juttelee". Leppäsen pään muoto on myös hyvin paljon Maine Coon kissan kaltainen. Leppänen ei myöskään pyydä itseään ulos ollenkaan kuten Nils. Toisaalta hän on ollut ulkona viimeisen vuoden ainakin joten en ihmettele jos nyt viihtyy sisällä. En vain voi käsittää kuka olisi laskenut rotukissan ulos ja jättänyt sen ulos? Hän siis tuskin ainakaan on rekisteröity Maine Coon.
Ensimmäisten päivien hiiviskelyä
Leppänen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti