Tyttäreni uintiharrastus alkoi pikkuhiljaa oikeastaan jo keväällä 2014, jolloin hän osallistui kahteen peräkkäiseen alkeisuimakouluun Loviisan palvelutalolla. Seuraavana talvena uintia harrastettiin hyvin satunnaisesti, ehkä ei käyty uimassa kertaakaan, mutta keväällä 2015 Isabella pääsi taas mukaan Loviisan kaupungin järjestämään uimakouluun. Oli hienoa nähdä miten lapsi innostui niin paljon viikottaisesta uimaharrastuksesta, kun häntä muuten on ollut vaikea motivoida liikunnallisten harrastusten pariin. Samalla huomasin että uimakoulun taso oli jo Isabellalle siinä vaiheessa liian helppo. Keväällä 2015 katselin jo Porvoon uimareiden eri ryhmiä, mutta asia jäi silloin siihen.
Nyt syksyllä kävin taas katsomassa Porvoon uimareiden nettisivuja, ja heti etusivulla he mainostivat että ryhmissä on tilaa. Soitin valmentajalle ja sovimme että Isabella saa mennä kokeilemaan uimista ryhmässä. Minua jännitti, koska treenit ovat pitkässä altaassa, eikä Isabella ole vielä kovin varma uimari. Pelkäsin että tuotan tytölle pettymyksen, jos valmentaja onkin sitä mieltä ettei uintitaito vielä ole riittävä. Molempien iloksemme valmentaja kuitenkin toivotti Isabellan tervetulleeksi ryhmään ja nyt uintia on säännöllisesti joka lauantai. Kolmen uintitreenin jälkeen Isabellan uintitaito on kehittynyt silmiinpistävästi ja uintipäivä on Isabellan viikon kohokohta.
Kälyni innostuksesta aloin sitten itsekin innostua uimisesta alkusyksystä ja ilmoitin itseni uinnin tekniikkakurssille. Kurssit olivat kahtena arki-iltana, toisella viikolla uitiin kaksi iltaa rintauintia ja toisella viikolla kaksi iltaa vapaa-uintia. Jos joku miettii osallistumista näihin Porvoon aikuisten tekniikkailtoihin niin voin suositella! Tekniikka käytiin minusta hyvin läpi ja esimerkit näytettiin sekä maalla että vedessä. Harjoitustoistoja oli paljon ja erilaisia harjoituksia monipuolisesti. Paras asia koko kurssista oli henkilökohtainen arviointi ja palaute omasta uimisesta.
Heti kurssien päätyttyä seuraavana lauantaina päätin kokeilla oppimiani asioita käytännössä. 10 metrin hyppyaltaan sijaan edessä oli 25m rata ja tunti aikaa uida. Aikaisemmin uin pelkkää rintauintia omalla huonolla tekniikalla, ja tunnin jälkeen paikat oli aika jumissa, etenkin niskat. Nyt päätin että uin vuorotellen 100m rintauintia ja 100m vapaa-uintia. Tällä taktiikalla uinkin 1000m ihan hujauksessa verrattuna aikaisempaan, aikaa kului 30min, joka on todella vähän minun tasoiselle uimarille. Sitten vauhti alkoi hiipua ja altaassa alkoi olla useampi uimari, joita täytyi välillä odotella ja lopulta sain uitua 1500m 55min. Tekniikan merkitystä ei voi korostaa liikaa. 1500m tuntui kevyeltä kun vaihtelin uintityyliä, ja yritin pitää tekniikan hyvänä ja uintitahdin rauhallisena. Hyvät uimalasit ovat myös aivan ehdoton hankinta, jos aikoo uida säännöllisesti ja hyvällä tekniikalla.
Uintiharjoituksemme jatkuu aina lauantaisin ainakin kevääseen saakka. Olemme Isabellan kanssa löytäneet jotain yhteistä kivaa tekemistä ja uinnin jälkeen on kiva istua hetken saunan lauteilla ja jutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti